Minä voin sanoa
rakastavani monia ihmisiä.
Rakastan lapsiani ja
miestäni, enemmän kuin mitään muuta maailmassa.
Rakastan äitiäni,
siskoani, siskon lapsia, isäpuoltani ja ystäviäni, lista on
pitkä...
Soitan joka päivä
äidilleni ja kirjoitellaan myös whats app viestejä.
Usein puhelut
ja viestit loppuvat sanoihin olet rakas.
Samanlaisia viestejä
kirjoittelen myös ystävieni kanssa.
Itse olen sellainen
ällösiirappityyppi, jonka mielestä elämän tarkoitus on rakastaa
ja tulla rakastetuksi.
Kotikotona meillä
viljeltiin rakkaudentunnustuksia helposti, koska me vaan rakastettiin
niin kovasti toisiamme.
Miten tälläinen
siirappisiiri sitten pärjää miehensä kanssa, jolta saa väkisin
kiskoa sitä sanallista tunnustusta ulos?
Jos suoraan sanon, niin
kyllä se on sopeutumista vaatinut.
Mieheni on aivan ihana, enkä
häntä vaihtaisi toiseen, älkää nyt väärin käsittäkö.
Mieheni ollessa kotona,
hän tekee minulle ruoat valmiiksi, siivoaa kodin ja ostaa minun
lempijuttujani kaapit täyteen. Saan häneltä erilaisia yllätyksiä
monen monta kertaa vuodessa.
Se on hänen tapansa sanoa, että
rakastaa minua, tiedän sen kyllä.
Olen asiasta puhunut
mieheni kanssa. Hän ei ollenkaan ymmärtänyt, että mistä minä
nyt vouhkaan.
Hän tulee joka päivä töistä kotiin ja tekee
kaikkensa perheensä eteen, se jos mikä on rakkautta.
Olen ollut
mieheni kanssa yhdessä pian 25 vuotta ja naimisissa siitä ollaan
oltu 20 vuotta, joten ei ole mistään uusista asioista kyse enää.
Tiedän myös sen, että mieheni tykkää siitä kun sanon puhelun lopussa I love you.
Annan yösuukon ja kuiskaan loves you.
Miten sen rakkauden sanominen voi olla joillekin silti niin vaikeaa?
Miksi minun pitää se kuulla?
Tiedänhän minä, että mies antaisi henkensä, että minä selviäisin.
Miksi minun pitää se kuulla?
Tiedänhän minä, että mies antaisi henkensä, että minä selviäisin.
Ehkäpä tämä on se
meidän suhteemme kulttuuriero.
Ehkäpä me suomalaiset ei ollakaan
niin kylmää kansaa kuin kuvitellaan.
Onko tällä edes mitään
tekoa kulttuurierojen kanssa, onko sittenkin kyse vain ihmisistä?
Tekipä hyvää pohtia
tätäkin asiaa.
Juuri kun olen
hermostuksissani paasannut tästä asiasta, odottaa aamulla minua
viesti pöydällä, jossa lukee:
(wifie, se olen minä, ihanaa)
Sydän sulaa, voi
rakkautta <3.
Kerrotko sinä helposti
toiselle rakastavasi vai oletko mieheni kanssa samalla kannalla, että
teot puhuvat puolestaan?
Ihanaa maanantaita!
Meillä tätä lähiperhettä rakastetaan päivittäin, sanotaan rakastan sua tai ihan vain tykkään susta. Muille ei tuu tuota sanottua, vain miehelle ja lapsille, ja mies sanoo sen myös meille. Jos mies on illalla nukkumaanmeno aikaan töissä, laitellaan vaikka viestillä, jos ei enää soitella.
VastaaPoistaKuulostaa ihanalta <3
PoistaRakkautta viikkoosi Tuija!
Siirappipariskunta ilmottautuu :D
VastaaPoistaMukavaa alkanutta viikkoa!
Siirappia myös tähän viikkoon Marina!
PoistaOOh ihana lappunen! <3 En tiedä onko kulttuuri vai persoonaero. Jos ei esim. kotona ole puhuttu rakkauden sanoin, voi se olla kovin vaikeaa. Omalla kohdalla myös hyvää yötä sanominen on sellainen rakkauden tunnustus ja senkin sanominen vähän jänskättää. Olen kyllä oppinut nyt vanhemmiten sanomaan ja sanonkin sitä mummilleni, setäni vaimolla, joka on aina kuunnellut ja lapsille ja ukkelille. :)
VastaaPoista<3
Miehen perhe on ainakin kovia halailijoita ja rakkaus selvästi näkyy heidänkin perheessään. Alan kääntyä tuon persoonan puoleen näissä pohdinnoissani :D
PoistaIhanaa viikkoa Tiia <3
Olen itse vähän samanlainen. Miehelle hoen rakkauden tunnustuksia päivittäin, mutta hän osoittaa ne teoilla.
VastaaPoistaTaitaa olla persoonasta kyse siis.
PoistaIhanaa viikkoa <3
Luulempa että kyse ei ole niinkään kulttuuri- kuin kasvatuseroista. Minulle ei koskaan sanottu lapsena, että minua olisi rakastettu ja siksi kai vieläkin, kun aikuiset lapseni sanovat sen, tunnen itseni jotenkin vaivautuneeksi. Yritän kyllä olla näyttämättä sitä ja pelkästään olla onnellinen siitä. Omat lapseni ovat kyllä saaneet kuulla lapsena , että äiti rakastaa heitä suuresti ja vieläkin halaillaan, varsinkin tytär on kova halailemaan .
VastaaPoistaKuten tuonne Tiialle jo vastasin, on mieheni perhe kovia halailemaan ja rakkaus kyllä näkyy vahvasti heidän perheessään. Rakkauden puutteesta ei ainakaan voi olla kyse. Siksi olenkin päätynyt siihen, että me ollaan persoonina erilaisia, minä oon siirappia ja hän on sitten se piparitaikina, johon siirappia tarvitaan :D
PoistaMä olen meillä se osapuoli joka kertoo harvemmin tai siis vastaan aina, jos toinen sanoo, mutta, että itse sanon ekana on harvinaista. Mies taas ei käy koskaan nukkumaan tai lähde minnekään, jos ei huikkaa ovella, että rakastaa. <3
VastaaPoistaTässä vaan vahvistuu tunne, että kyse on persoonista. Onneksi mun siirappisuus ei oo liikaa tuolle miehelle. Vastakohdat täydentävät toisiaan <3
PoistaMeillä rakkaus osoitetaan teoilla myös! Itse haluaisin sanojakin, mutta ei oo puheet auttaneet. Kauniita sanoja kuulen kyllä, mutta rakastan sua lause on aika vaikea sanoa! Ei sitä lausetta voi liikaakaan toisaalta kuulla, joten lisää vaan kehiin! :)
VastaaPoistaSeuraava 25 vuoden painostus aloitettu :D
PoistaIhanat miehet meillä on kuitenkin.
Onneksi olkoon ! Sä löysit sen 10 pisteen miehen , niitä ei "puissa kasva".
VastaaPoistaJuu, hän on mulle se kympin mies, ihana ukkeli <3
PoistaOoh, ihana lappu. :) On siellä rakkautta ilmassa. <3 Uuh... Minä sanon tyttärille ja ukkelille usein, että rakastan heitä. Tyttöjä etenkin juuri sellaisena kuin ovat, vaikka olisivat sillä hetkellä eri mieltä kuin minä. Luonnetta ja ääntä löytyy myös jälkikasvussa. Ukokseni en saanut suomalaista jörrikkää vaan savolaisen humoristin. Meillä puhutaan paljon (nauramiswn ohella) tunteistakin. Ja olen siitäkin onnellinen.
VastaaPoistaKuulostaa kivalta tuo sinunkin ukkokultasi :)
PoistaTuo lappu on niin suloinen, laitoin sen talteen <3
Meilläehkä enemmän teot puhuvat. Joskus sanatkin.
VastaaPoistaSiirappisiirin pitää vaan nyt tottua tekoihin sanojen sijasta. Luulisi, että näinä vuosina olisin jo sinut asian kanssa. Ehkä ikä tekee minusta pehmomman :)
PoistaIhanat :)
VastaaPoistaTästähän joskus kirjoitinkin, mutta kyllä minä parisuhteessa tykkään sanoa ja että sanotaan - enemmän kuitenkin teot liikauttaa silti sydäntäni :)
Kyllä se on ihana huomata, että toinen rakastaa sinua. Rakkaus on vaan niin ihanaa!
PoistaVähän samalla meillä mennään! ;D
VastaaPoistaMies näyttää rakkauden teoillaan, sillä että on vankkumattomasti läsnä niille joita rakastaa, minulle, lapsille. Itse tunteilen helposti ja höpöttelen rakkauden sanoja mennentullen.
Mutta hyvin on toiminut näin, nuoruudessa ehdin jo kyllästyä miehiin joilla suuret puheet eivät sitten vastanneetkaan tekoja.
Rakkaudellista kesää teille! <3
Se on kyllä myös totta, että jotkut vaan puhuu, mutta teot eivät sitten vastaakaan puheita. Näin on hyvä, kunhan aina välillä tulee asioita pohdittua :D
PoistaMinä viljelen rakkauden sanoja niin ääneen kuin kirjallisesti.
VastaaPoistaÄitini on "tunnevammanen" hän ei ole koskaan sanonut kenellekkään Rakastavansa tätä. Ei isälleni ei minulle. Ei kellekkään.
Äitisi varmasti kyllä teoillaan näyttää rakkauttaan, sen kuvan olen ainakin saanut. Minusta on ihanaa puhua rakkaudesta, siksi olenkin siirappisiiri :D
PoistaOlen sillä kannalla että pitää myös sanoa rakastavansa. Myöskin kiva tapa nuo yllärit.
VastaaPoistaNo nyt kun olen lueskellut näitä kommenttejakin, olen tullut siihen tulokseen, että teot ovat sanoja tärkeämpiä. Onhan se välillä tosin ihan kiva ne sanatkin kuulla/lukea!
PoistaLove🌸🌸Lapsena sain kuulla etenkin äidiltä miten paljon hän rakastaa minua, joten siitä kai olen itsekin oppinut sanomaan kun tuntuu siltä. Eksäni, joka oli suuri rakkauteni, osoitti rakkauttaan sekä sanoin että teoin,mikä oli ihanaa,vaikka se sitten loppujen lopuksi loppuikin
VastaaPoistaTästä tulee mieleen kultuurierot: esim. Venezuelassa asuessa hätkähdin alussa kun joka paikassa minulle sanottiin "mi amor",eli rakkaani, mutta vähitellen tajusin että niin vain puhutellaan ihmisiä, hih;-)
Siksi varmaan minäkin viljelen tuota rakkauttani, kun siitä kotonakin aina niin avoimesti puhuttiin.
PoistaIhania eroja näissä kulttuureissa kyllä <3
Minä rakastan sinua. Ne ovat maailman kauneimmat sanat. Meillä aika paljon teoilla näytetään nuo kauneimmat sanat. Mutta kyllä me myös niin sanomme.
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että suomalaiset ovat oppineet sanomaan nämä sanat vasta hiljattain. Sodan käynyt sukupolvi ei puhunut eikä pussaillut, heistä tuli sodassa tunnevammaisia; enkä sitä lainkaan ihmettele, he kokivat niin karmeita asioita. Seuraavakaan sukupolvi ei noita osannut sanoa, kun heillekään ei sanottu. Mutta aika parantaa tässäkin asiassa ja me nykyajan ihmiset jo uskallamme sanoa nämä sanat ääneen.
Hyvää mietiskelyä, Outi <3
Välillä sitä pohdiskelee vähän tällaisia syvällisempiäkin juttuja.
PoistaMä taidan aloittaa ton mieheni aivopesun, jos se vaikka seuraavan 25 vuoden aikana oppisi sanomaan tuon rakkaudentunnustuksen vähän useammin.
Ihanaa tiistaita ihana Tuula <3
Mun mies on joskus sanonut, että ilmoittaa jos mieli muuttuu. Osoitetaan juuri toisen huomioimisella ilman sanoja :)
VastaaPoistaMun mies on samanlainen. Hän kyllä osoittaa teoillaan joka päivä rakkautensa.
PoistaHih, meillä Metsästäjä oli alkuunsa juuri kuin yllä Maijun mies, sanoi aina tuon lauseen: Kyllä ilmoitan sit jos se muuttuu, jos kysyin rakkaudesta mitään. Oikea pohjalainen mies! Mutta mun kanssa se on oppinut puhumaan (kuten hän itsekin sanoo) ja nyt hän kyllä kertoo rakkaudestaan niin sanoin kuin
VastaaPoistateoinkin. Hakisi varmaan kuunkin taivaalta tarvittaessa...
Hänelle tulee usein sellaisia "hellyydenpuuskia" ja siirappia ;) Kukkia on joka aamu kahvikupin vieressä ja viikonloppuisin tuo kahvit sänkyyn kun minä nukun myöhempään.
Nyt joskus "kiusaankin" häntä ja sanon itse että kyllä kerron sit jos rakkaus muuttuu ;)
Minäkin saan noita yllätyksiä ja se on kyllä ihanaa <3
PoistaMun mies on kova halailemaan myös :)
Suhteemme alussa päätin, että teen toisin kuin vanhempani tai mitä olen itsekin aiemmin tehnyt. Keetan avautua ja näyttää välittämistä sanoin ja teoin. Harvemmin kuitenkaan käytämme lausetta "Minä rakastan sinua", mutta teoin ja muin sanoin rakkaus tulee esiin päivittäin. Viimeksi tänään mieheni sanoi "Olet kaiken muun lisäksi paras ystäväni", olen hänelle Pupunen, josta hän "vällää". Minä tarjoilen hänelle aterioita joiden kerron syntyneen rakkaudella, kuljemme kaupungilla käsi kädessä ja olemme usein muiden mielestä aivan liian siirappisia...
VastaaPoistaIhanaa, noin se meilläkin toimii. Hauskaa oli se, kun eräs puolituttu luuli minun olevan uudessa parisuhteessa(ei ollut nähnyt mun miestä koskaan), kun kuulemma niin hempeiltiin miehen kanssa. Onhan tuo meidän suhde aika tuore, kohta 25 vuotta vasta.
PoistaMää päätin jossain vaiheessa, että alan kertomaan rakastamilleni ihmisille rakkaudestani heitä kohtaan. Tuntuu aina hyvältä kertoa se! Onneksi mun mies on samanlainen rakkaudentunnustaja kuin minäki. <3 Ei tartte hohtimilla kaivaa niitä sanoja. :D
VastaaPoistaMä aion jatkossakin jatkaa samaa rakkaudesta puhumista, mies voi opetella sanomaan rakastavansa myös. Muute han hänen tekonsa ovatkin ihanan romanttisia.
Poista