Kahvikuppi hänelle ja minulle

Olin niin sydänsilmänä tuon keskiviikon, että innoissani kävin koristelemaan itselleni ja kullalleni kahvikuppeja.

Minulla oli kotona valmiiksi kaksi valkoista kahvikuppia ja keramiikkamaalia, jonka olin ostanut oman alueen kirpparilta eurolla.

Kahvikupit ostin Ison Omenan Finnmarilta 1,50€ kappalehintaan.

Tämä ei ole yhteistyöpostaus vaan ihan oma mielipide.

Tuo Finnmari on aivan ihana sisustuskauppa.

Sieltä saa pikkurahalla vaikka mitä ihanaa, tosi kivoja valmiita lahjaideoita myös.

Palataan nyt kuitenkin näihin kahvikuppeihin.

Leikkasin dc-fixistä kirjaimet, MR ja MRS.

Kiinnitin kirjaimet mukin pintaan.

Dc-fix on siitä hyvää, että sen saa pinnasta helposti irti, jos kirjain ei ensimmäisellä tai toisellakaan yrityksellä mene hyvin.

Maalasin näkyvillä vedoilla mustanharmaata maalia kirjaimien päälle.

Toinen puoli kupeista on edelleen valkoinen.

Annoin kuppien kuivua seuraavaan aamuun.

Irrotin tarrat ja "poltin" kotiuunissa värin kupin pintaan.

Uuni lämmitetään 160 asteeseen, kupit laitetaan uunin alatasolle ja annetaan olla uunissa puolisen tuntia. 

Tämän jälkeen uuni sammutetaan, mutta annetaan kuppien jäähtyä uunissa.

Kupit kestävät kevyen tiskikonepesunkin.

Leivoin vielä sydämen muotoisia muffinseja tässä rakkauden huumassani :D

Huomenna lähdemme viettämään uutta vuotta ystäväperheen luokse Karkkilaan ja ajattelin pitää tämän ajan sometaukoa.

Palaillaan linjoille taas tiistaina!

Tässä vaiheessa onkin syytä kiittää teitä ihania lukijoita, jotka ilahdutatte minua kerta toisensa jälkeen kivoilla kommenteillanne.

Iso kiitos, ilman teitä ei olisi tässä bloggaamisessa mitään järkeä.

Kiitos myös kaikille, joiden kanssa olen päässyt tekemään yhteistyötä.

Mukavaa loppuvuotta 

ja

aivan ihanaa Uutta Vuotta 2018 

teille kaikille <3

I´m your lady and you are my man

Pieni varoituksen sana:

Jos siirappi ei ole sinun juttu, niin kannattaa skipata tämä postaus!

Tasan 26 vuotta sitten menin ensitreffeille maailman ihanimman miehen kanssa.

Minua jännitti ihan hurjasti, olinhan vannonut, että en ala seurustelemaan ulkomaalaisen miehen kanssa koskaan.

Vannomatta paras, tiedän sen nyt!

Olin ostanut uuden paidan ja jalassa oli hienot Leviksen farkutkin.

Meidän piti tavata kahvilassa, mutta löysinkin hänet pelaamasta biljardia läheisestä biljardipaikasta.

Eipä siinä mitään, ostettiin kahvit sitten sinne.

Juteltiin ja tuntui hyvältä kun hän vaivihkaa ujutti käsivartensa minun olkapäilleni.

Hänellä oli ihan älyttömän hyvä huumorintaju, yhtä seko kuin minullakin.

Ja se tuike silmissä, silmissä joihin voisi upota!

Illan lopuksi hän saattoi minut bussipysäkille ja suuteli minua!

Silloin se iski ensimmäisen kerran: tuossa tyypissä on jotain, mistä en halua päästää irti.

Varovasti kysyin, että voisimmeko nähdä vielä toiste?

Sain suukon otsalle ja hymyn, nähdään huomenna baby.

Ja mehän nähtiin!

Tässä sitä nyt ollaan edelleen ihan rakastuneina.

Minusta ei varmasti olisi tullut tällaista naista ilman häntä.

Hän on nähnyt miten tytöstä tuli nainen, naisesta vaimo ja vaimosta äiti.

Minä taas olen saanut kunnian seurata miten pojasta tuli mies, miehestä minun aviomieheni ja aviomiehestä isä.

Olen onnellinen, että huomasit minut, että pyysit minua treffeille, että rakastat minua juuri sellaisena kuin olen.

Rakastan sinua Rachid <3

Cause we were just kids

when we fell in love

Not knowing what it was,

I will not give you up this time

But darling just kiss me slow, 

your heart is all I own

And in your eyes you´re holding mine

- Ed Sheran-

Ihana päivä!

Eilinen meni kuin siivillä.

Vanha sanonta kuuluukin, aika kuluu nopeasti kun on kivaa.

Aamu aloiteltiin vasta kymmenen pintaan.

Kahvia ja taatelikakkua, nam!

Oltiin sovittu, että kun saadaan ruoka uuniin, niin katsotaan yhdessä joku hauska leffa.

Tähän päädyttiin.

(kuva ja teksti lainattu Elisa viihteen sivuilta)

THE BOSS BABY. 

Leikkisän hauska animaatio kertoo siitä maailmakaikkeutta järisyttävästä tapahtumasta, kun perheeseen saapuu uusi vauva. 

Ainakin mielikuvitukseltaan vilkkaan 7-vuotiaan Timin silmin. 

Vauhdikas, hauska ja suurella sydämellä tehty koko perheen animaatio nivoo perheet yhteen ja muistuttaa mikä perheessä on kaiken tärkeintä.

Tehtiin padassa kokonainen broileri, jossa oli mausteena myös kanelia.

Mies valmisti myös herkkuperunoita.

Perunat keitetään ja sen jälkeen vielä laitetaan uuniin valkosipulin, suolan, pippurin ja voinokareiden kanssa.

Minä testasin uuniporkkanoiden tekoa.

Käytin maisteina rypsiöljyä, suolaa, pippuria ja hunajaa.

Kyllä näillä eväillä pärjäsi pitkälle iltaan.

Frozen kuuluu myös meidän perinteisiin.

Se katseltiin vielä ennen saunaan menoa.

Sauna ehtikin tulla kivan lämpimäksi.

Kastelin seinät suihkulla, niin saatiin mukavan kosteat löylyt.

Loppuilta köllöteltiin vaan sohvalla ja lapset katosivat yhdessä vielä katsomaan leffoja yläkertaan.

Minun mielestä päivä oli täydellinen.

Rakastan meidän perhettä <3

Ihanaa joulupäivää kaikille!

Piparitalo ja perinteet

Minä olen perinteitä vaaliva ihminen.

Jos joku ei vielä tiedä, niin meillähän ei joulua vietetä.

Olemme kuitenkin luoneet omia perinteitä, joita kutsumme perheperinteiksi.

Jouluaattona me kuljemme koko päivän yöpuvuissa, katsomme paljon elokuvia, laitamme hyvää ruokaa ja saunomme.

Aika perinteikäs päivä, mutta ilman lahjoja, pukkia ja hössötystä.

Voisi sanoa, että meidän joulusta puuttuu  se kaupallisuus.

(Ennen kuin joku jo miettii, että eikö ne koskaan saa lahjoja? Kyllä saadaan, sitä varten on syntymäpäivät ja Eid-juhlat kahdesti vuodessa).

Olen lapsuudessani viettänyt aivan ihania jouluja ja jotain näistäkin perinteistä olen halunnut siirtää omille lapsilleni.

Meillä siis leivotaan pipareita, torttuja ja taatelikakkua aina talviaikaan.

Omista lapsuuden jouluista on juuri se perheen yhdessä viettämä aika jäänyt mieleen.

Pariin päivään ei tarvitse mennä minnekään.

On aikaa höpötellä omien rakkaimpien kanssa.

Mielestäni siitä joulussa on aina ollut kyse!

Tänä vuonna ostin piparitalon osat valmiiksi paistettuina.

Osien kiinnittely sujui oikein hyvin siihen asti, että piti koota savupiippu.

Sanoin tyttärelle, että taidan kerrankin päästä ilman palovammoja...

No en selvinnyt.

Kummankin käden nimettömät poltin.

Nyt on kova työ olla näpräämättä tuota rakkoa.

Kirjoittaminen tuntuu myös inhottavalta, koska rakon sisällä on nestettä...ällöä!

Vielä tämä päivä töitä ja sitten se alkaa, LOMA!

En ole ollut kesäloman jälkeen päivääkään poissa töistä, joten tunnen loman tulevan todella tarpeeseen.

Saan olla koululaisten kanssa yhtä pitkään lomalla, ihanaa!

Ihanaa perjantaita kaikille <3

Talvinen sokerikakku

Marokkolainen mieheni rakastaa aamukahvin kanssa syödä jotain makeaa.

Marokossa on usein aamiaisella suklaalla täytettyjä croisantteja tai muita pikkuisia leivonnaisia.

Itse taas tykkään syödä esim. patonkia ja juustoa aamukahvini kanssa.

Minuun kuitenkin iski hyvä vaimo-syndrooma ja ajattelin taas tehdä jotain herkullista, mutta tällä kertaa vain mieheni iloksi.

Lopultahan tämä kakku oli tuhottu kahdessa päivässä ja tähän tuhotyöhön osallistui koko perhe :)

Sokerikakku:

4 kananmunaa

2 dl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1tl kanelia

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

Yhdistä leivinjauhe ja vehnäjauhot.

Lisää jauhoseos siivilän läpi muna-sokerivaahtoon, sekoita varovasti tasaiseksi.

Kaada korppujauhotettuun kakkuvuokaan.

Paista uunin keskitasolla. 175 asteessa n.35 minuuttia.

Anna kakun tasaantua/viilentyä pari minuuttia ennen kumoamista.

Sulatin levyllisen valkosuklaata mikrossa ja levitin sen paksusti kakun päälle.

Ripottelin päälle myös tomusokeria.

Kakku kuitenkin kaipasi jotain lisäkoristeita vielä.

Kaulitsin pienen palan sokerimassaa ja painoin siitä kakun päälle muutaman akkelin ja ukkelin pienillä piparimuoteilla :)

Lopuksi vielä murensin piparminttukarkkia kakun päälle.

Voihan talvi miten herkulllinen kakusta tuli.

Kuten jo tuolla tekstin alussa kerroin, ei tämäkään kakku päässyt vanhentumaan meidän kodissa.

Herkullista keskiviikkoa kaikille <3

Mustikanvarpukranssi

Halusinpa minäkin tehdä meidän kotiin mustikanvarvuista uuden kranssin.

Kerron jo etukäteen, että en ole koskaan vastaavaa tehnyt, joten olkaa armollisia :)

Yhtenä iltapäivänä pääsin töistä jo puolikolmelta ja ajattelin, että nyt ehdin hakemaan varpuja lähimetsästä, ennen kuin tulee pimeää.

Nappasin mukaani pienen muovipussin ja sakset.

Napsin varpuja pikkupussillisen ja innoissani palasin niitä kotiin käsittelemään.

Tein varvuista pieniä nippuja ja kiinnitin ne metallisella korulangalla.

Kääntelin valmiiksi katkotusta puusta kranssiin pohjan ja kierittelin sen ympärille rautalankaa.

Varasin myös Kontti kirpparilta ostamaani helminauhaa koristeeksi.

Helminauhan olen ostanut kilohinnalla askartelupuolelta, eikä tuo tainnut edes paria euroa maksaa.

Sitten aloittelin varpunippujen kiinnittämisen kranssipohjaan. 

Kranssin tekoa näytettiin Strömsössä ja sanottiin, että kranssi pitää aina koota myötäpäivään.

Minä sitten yritin tätä ohjetta noudattaa, kun niin kerran Strömsössä sanottiin.

Pian huomasin, että eihän nämä minun varpunippuni riitä, tarvitsisin ainakin 6 nippua lisää.

Ei muuta kun kengät jalkaan ja sakset kouraan.

Tietenkin tässä ajassa oli ehtinyt jo tulla pimeää.

Onneksi muutaman asunnon takapihat ovat metsään päin ja heidän ikkunoistaan loisti valo.

Tämän valon turvin sain kerättyä tarvittavan määrän varpuja lisää.

Kurkataanpa nyt, millainen kranssista sitten tuli!

Noita varpuja olisi voinut vähän siistiä, mutta itse tykkään tästä tällaisena enemmän.

On tekijänsä näköinen, sekaisin ja pörröinen :D

Varpukranssissa on hyvää se, että se ei rapise ja pysyy vihreänä todella pitkään.

Ihanaa viikon alkua teille kaikille <3

Tytyrin elämyskaivos ja tunnelmallinen Gasthaus

Lohjan kierros jatkui Tytyrin elämyskaivokseen.

Tytyrin Elämyskaivoksen yleisökierroksella sukelletaan aitoon kaivosympäristöön noin 100 metrin syvyyteen maan alle, keskelle entisaikojen mainareiden värikästä arkea. 

Tytyrin Elämyskaivoksen yleisökierroksilla pääsee tutustumaan kaivostoiminnassa käytettyyn kalustoon aina kaivosporista dumppereihin asti, samalla, kun oppaiden tarinat kaivosmiesten arjesta heräävät eloon. 

Oltiin niin syvällä maan alla, että kun tultiin takaisin maan tasalle, niin korvissa napsahti.

Hissi kulki 37 kilometrin tuntinopeudella, joka oli hurjan nopeasti.

1.9.2017-31.3.2018 kaivos on auki seuraavasti, ilman ajanvarausta.

ti-pe klo: 17

la-su klo: 14

Päivän, joka jo alkoi kääntyä iltaan, viimeinen pysähdyspaikka oli tunnelmallinen Gasthaus.

Gasthaus sijaitsee Laurinkadulla ja sen parvekkeilta avautuu näkymät Lohjanjärvelle.

Paikka on tuttu myös Jyrki Sukulan ohjelmasta Hotellit kuntoon.

Meidät vastaanotti omistaja Mervi Leinonen.

Oli ihana istuskella ja kuunnella hänen kertomanaan paikan historiasta ja mitä muutoksia he ovat hotellille tehneet.

Tarjolla oli myös herkullista glögikakkua ja pasteijoita.

Juomaksi saimme myös glögiä.

Ruokasalissa oli upeat kiviseinät ja katossa aivan upeita yksityiskohtia.

Pääsimme myös kurkkimaan muutamaan huoneeseen.

Huoneet olivat siistejä perushuoneita, joissa kyllä varmasti tulisi hyvin uni.

Hotelli sijaitsee hyvällä paikalla, lähellä kaikkea toimintaa, mutta silti rauhassa.

Tässä vaiheessa iltaa teki mieli jo painaa pää tuonne tyynyyn ja nukahtaa massu täynnä herkkuja.

Aivan ihana päivä oli tuo viime viikon sunnuntai!

Kiitos Lumo matkailulle tämän upean päivän järjestämisestä ja kiitos kaikille yrityksille, jotka ottivat meidän avosylin vastaan.

Tämä bloggaaja kiittää ja kumartaa <3

Mukavaa viikonloppua ihanuudet!

Joulumuseo Lohjalla

No nyt käydään kurkkimassa Joulumuseota ja sen tiluksia Lohjalla *

Kävimme Marjon matkassa Marjon kanssa katselemassa myös Hiiden opiston opettajien taidonnäytteitä.

Porukkaa oli niin paljon, että pisteille ei oikein päässyt kuvaamaan.

Jotain hypnoottista on tässä pitsin nypläämisessa.

Tämän himmelin meinasin kotiuttaa, se on niin kaunis!

Siis niin ihanan näköinen paikka.

Löydettiin kahvilan nurkalta tonttujen piilopaikkakin.

Museossa käynti kuului osana #visitlohja #southcoastfinland bloggaajareissua, jonka oli järjestänyt

Lumo matkailu.

Pirtsakkaa perjantaita!