Tapahtui viimeksi Karkkilassa

Jos en asuisi Espoossa, jos meillä olisi 2 autoa ja ystäväperheen viereinen talo olisi myynnissä, muuttaisin varmasti Karkkilaan.

Viihdyn siellä ihan hurjan hyvin.

Paikassa on kotoinen tunnelma, niin kuin myös täällä Espoossa.

Olemme vitsailleet ystäväni kanssa, että jos viereinen talo vapautuisi, voisi meidän perhe muuttaa siihen.

Sitten elettäisiin kuin kommuunissa.

Lapset ramppaisivat kämpästä kämppään, me ystävän kanssa voitaisiin istua iltaa useamman kerran viikossa ja meidän miehetkin tulevat toimeen keskenään, joten kyllä heillekin yhteistä tekemistä keksittäisiin.

Olisi aikamoisen ihanaa hulinaa.

Meidän ystävyys on kestänyt jo 33 vuotta, joka on minusta aika hieno juttu.

Lapsia meillä on yhteensä 7 ja miehiä 2 :D

Kurvit suoriksi ja perillä ollaan Karkkilassa.

Ihanaa on myös se, että meidän lapsetkin ovat hyviä ystäviä keskenään.

Meidän tyttäret näkevät toisiaan ilman meitä äitejäkin.

Ihanaa kun ystävyysperinne jatkuu omien lasten kautta myös.

Viikonloppu vierailuihin kuuluu isona osana myös hyvä ruoka.

Tällä kertaa grillattiin broilerin rintafileitä ja niiden kanssa ystävä tekaisi kanttarellikastikkeen.

Lisukkeeksi keitettiin uusia perunoita ja minä tein aurinkoisen salaatin.

Hyvä ruoka, parempi mieli, vai miten se nyt meni?

Jälkkäriksi valmistui ihana mansikkakakku.

Tuoreet mansikat ovat niin hyviä.

Sulateltiin ruokaa ja käveltiin samalla hakemaan saunalimppareita lähikaupasta.

Kävellessä tuli vastaan pienehkö puistoalue ja siellä tällainen muistokivi.

Muistokivessä oli Lions clubin antama leijonalaatta vuodelta 1989.

Leijonalaatan vieressä koreili Suomi 75 vuotta laatta.

Eteen oltiin istutettu kauniita kukkasia.

Hauskaa, että olen useamman kerran tuosta puiston ohi kävellyt, mutta koskaan en ole siitä läpi kulkenut.

Kannatti kulkea, kun näin kivat muistot sieltä kivestä löysin.

Laitettiin mutanaamiot naamaan, saunottiin, katseltiin leffoja, syötiin hyvää ruokaa, naurettiin lapsille ja toisillemme.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja omaa miestäkin tuli jo ikävä, joten kotiin piti sitten palata.

Tällaiset viikonloput antavat niin paljon voimia.

Kiitos rakkaat taas kerran <3

Kun maisemat on tällaiset myös kotimatkalla, niin matka sujuu nopeammin kuin edes ehdit sanoa KOTI ESPOOSSA!