Kuulumisia ja kyselyä

Tästä saattaa nyt kehkeytyä pieni valituspostaus, joten varautukaa pahimpaan :)

Nyt on kuulkaa kisaväsymystä havaittavissa.

Olen liikkunut enemmän, syönyt vitamiineja ja nukkunut vähän pidempiä unia, mutta silti väsyttää koko ajan.

Kilparauhasarvot on hyvät, koska niistä joku tulee kuitenkin sanomaan.

Kaikki muutkin arvot on hyvät, joten ei taida nyt siitä olla kyse.

Itseasiassa tiedän mistä tämä väsymys johtuu.

Olen tehnyt liikaa, en ole muistanut rauhoittua oikein ollenkaan.

Haluan tehdä asiat heti kun niitä pyydetään, vaikka siinä menisi se vuorokauden viimeinen vapaa tunti.

Ajatus lyhkäsemmästä kesälomasta ahdistaa myös oletettua enemmän.

Olen jo useamman vuoden pitänyt kesälomaa aina viisi viikkoa ja nyt pitäisi pärjätä jouluun asti neljällä viikolla.

Tiedän, että se viikko on lyhyt aika ja valittaminen siitä kuulostaa naurettavalta, mutta silti.

Tämä kevät on ollut rankkaa töissä, eikä se rankkuus johdu lapsista.

Lasten kanssa on ihanan mutkatonta ja mukavaa.

Ollaan puistoiltu, tehty kävelylenkkejä, käyty konsertissa, syöty jäätelöä hiekkalaatikon reunalla, käyty tahtotaisteluja ja naurettu yhdessä vedet silmissä.

Ikävä kyllä työt ovat niin paljon jotain muutakin kuin lasten kanssa olemista.

Tässä tuon nyt julki useamman alalla olevan ystäväni ja itsemi mielipiteitä asioista.

Paineet ovat kovat ja paineita tulee välillä enemmän kuin yksi ihminen jaksaa kantaa.

Onneksi kuitenkin on oma työtiimi ja esimies tukena, koska ilman heitä ei tässä kaikessa olisi mitään järkeä.

Arvostus tai sen puute oikeastaan on ajamassa meitä hoitajia ja opettajia siihen tilaan, että sitä alkaa miettimään, että jaksaako tätä työtä tehdä eläkeikään asti.

Muutos on ollut hurja viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Silloin kun aloitin, valmistumisen jälkeen, nämä työt, meidän työtä arvostettiin enemmän.

Tuntuu, että vaatimukset vain lisääntyvät ja sinun pitää toteuttaa sitä sun tätä, hymyssä suin ja olla hyvä asiakaspalvelija oli tilanne mikä hyvänsä, eikä nykyinen hallitus tunnu ajattelevan asioista yhtään eri tavalla.

Me kuitenkin olemme myös ihmisiä, meitäkin sattuu välillä, meilläkin on oma elämä työn lisäksi ja omat huolet, mutta kukapa niistä välittää. 

Eiköhän tässä nyt tullut jo asia selväksi...vielä 8 päivää töitä...jaksaa, jaksaa, painaa, painaa, elämä on lainaa, kohta oot jo vainaa, sanoi Antti Holman roolihahmo Kissi Yli-Hiilarikin.

Suklaajäätelön kautta kivempiin asioihin!

Olen monesti yrittänyt saada teitä kyselemään kysymyksiä minulta, mutta aika huonolla menestyksellä :D

Nyt siihen olisi taas mahdollisuus.

Kysy mitä mieleen tulee, se voi liittyä blogiini, perheeseeni, työhöni tai mitä vaan keksit kysyä!

Lupaan vastata rehellisesti kysymyksiinne.

Ihanaa tiistaita teille kaikille  ja kiitos kun jaksoit lukea valitukseni!