Meidän perheen isät

Meidän isi oli maailman paras isi meille.

Meillä tarkoitan itseäni ja pikkusiskoani.

Isi kutsuttiin aina paikalle, kun jotain piti korjata tai asentaa paikoilleen.

Isi oli kiltti mies, jonka kiltteyttä käytettiin välillä hyväksi ja se harmitti häntä suuresti.

Meidän isi teki virheitä elämässään ja kukapa ei tekisi, eihän tässä täydellisiä olla.

Meidän lapsuus oli onnellista aikaa ja isi oli mukana kaikissa meidän lapsuuden jutuissa.

Minulla ainakin oli sellainen tunne, että isi oli aina meidän puolella, oli tilanne mikä vaan!

Tasan seitsemän vuotta sitten meidän maailma mureni tai no iso osa siitä.

Meidän isä sairasti keuhkosyöpää ja syöpä oli sellaista laatua, että sitä ei voitu parantaa.

Me saimme olla isin kanssa ihan siihen viimeiseen henkäykseen asti ja vielä vähän senkin jälkeen.

Oli todella vaikeaa päästää isin kädestä irti.

Hautajaiset menivät sellaisessa sumussa.

Minulle vaikeampaa oli uurnan lasku.

Minä kannoin isäni uurnaa ja siinä kävellessä hautapaikalle mietin, että pienenä isi kantoi aina minua sylissä ja nyt minä kannan häntä.

Se päivä oli raskas, mutta siitäkin selvittiin!

Ikävä ei katoa koskaan, mutta ajan kanssa se vähän helpottaa.

On vieläkin päiviä, jolloin olisi kiva tarttua puhelimeen ja soittaa isille.

On myös niitä päiviä, jolloin näen isäni vilahduksena jossain ihmisessä.

Tämän runon löysin netistä:

Hän, joka sinulle on ollut rakas, ei koskaan kuole sydämestäsi. 

Niin kauan kuin elät, kannat hänen sytyttämäänsä valoa sielusi joka sopessa.

ISI <3

Olen siitä onnekas, että hyvät isät eivät lopu vain omaan isääni.

Lapsillani on maailman paras isä juuri heille!

Rachid puhui juuri yksi päivä minulle siitä, miten lapsien syntyminen on muuttanut häntä.

Isäksi tuleminen ei ollut itsestäänselvyys.

Mariamin syntymä teki minusta äidin ja Rachidista isän.

Rachid antaisi Mariamille vaikka kuun taivaalta, jos Mariam sitä pyytäisi.

Mariamista on kasvanut vahva nuori nainen, joka tekee juuri niin kuin itse haluaa ja jos minä näin äitinä saan sanoa, niin se on kyllä Rachidilta peritty piirre.

Rachid isänä toivoo, että Mariam tietää, miten tärkeä hän on papalle, vaikka välillä onkin ollut vaikeaa ymmärtää mitä toinen tarkoittaa tai asiat ovat tuntuneet epäreiluilta.

Ensimmäinen lapsi on kuitenkin se, joka tekee miehestä isän!

Tämä pikkuinen nappisilmä on opettanut isäänsä katsomaan maailmaa vähän eri vinkkelistä.

Kaikki ei todellakaan ole helppoa aina, mutta kun palkkiona on onnellinen lapsi, se kuittaa kaiken sen p:n mitä ympäriltä sataa niskaan.

Mohammed on selkeä kopio isästään, niin hyvässä kun ei niin hyvässä :)

Näillä kahdella on ihan omat jutut, on ollut ihan alusta asti.

Yhteisinä juttuina on musiikki, vaatteet, urheilu ja leffat.

Rachid sanoi, että Mohammed on opettanut sen, että kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti ja että, hitot muiden mielipiteistä.

Saas nähdä, mitä tämä parivaljakko vielä keksii!

Tänä vuonna isänpäivää juhlistettiin mokkapalakakulla!

Lauantaina annoin lahjan isäpuolelleni (vaikka hän onkin ihan kokonaina), tuunaamani juustolautasen, juusto-ottimet ja tietenkin myös juustoa.

Lahja oli oikein mieluisa ja juustokin kuulemma hyvää.

Kiitos Sepi kun jaksat aina kuskailla minua kauppaan ja kuunnella minun laulamista takapenkillä.

Meillä taitaa kuitenkin olla ihan kivaa yhdessä?!

"Hyvä isä on vastuullinen, ja osaa laittaa lapsen edun itsensä edelle. Hän rakastaa lastaan ehdoitta. Rehellinen, luotettava ja turvallinen aikuinen, joka on aidosti läsnä ja kiinnostunut lapsesta."

Olo on kyllä varsin onnekas, kun olen saanut nämä miehet elämääni!

Ihanaa viikkoa teille kaikille <3