Alkuviikon kuulumiset ja loppuviikon suunnitelmat

 

Työviikko ei alkanut kovin vahvasti.

Heräsin maanantaina kello neljä jyskyttävään päänsärkyyn ja näköhäiriöihin.

Kävin ottamassa lääkettä ja yritin saada uudestaan unta.

Eipä auttanut ensimmäinen lääkesatsi.

Puoliseitsemältä luovutin ja ilmoitin töihin, että joudun jäämään kotiin, koska päänsärky on nyt niin kova.

On minulla ollut migreenikohtauksia montakin kertaa, mutta harvoin tulee näin huono olo kuin nyt oli.

Toisen lääkesatsin jälkeen olo alkoi vihdoin helpottamaan, kello läheni puoltapäivää tuolloin.

Loput päivästä olin kuin halolla päähän lyöty.

Illalla ei tarvinnut unta odotella, kiltisti olin nukkumassa jo kymmenen jälkeen.

Eilen pääsin taas töihin ja tuttuun hulinaan.

Vitsit, että meillä on hyvä porukka tuolla töissä.

Huumori kukkii ja hauskaa on niin lasten kuin myös aikuisten kanssa.

Työ on raskasta, mutta kun on kivaa ja huumoria mukana päivissä, jaksaa päivät paljon paremmin.

Tykkään kovasti myös siitä, että saan työskennellä monikulttuurisessa ympäristössä ja pääsen työpäivien aikana puhumaan myös englantia ja muutamia sanoa arabiaakin.

Perjantaina olisi tarkoitus mennä Karkkilaan.

Mian kanssa mietimme, että voimmeko nyt nähdä ja millainen paskasade (anteeksi kielenkäyttöni) saadaan niskaan jos näemme!

Päätimme siis, että jos kaikki olemme terveinä ja emme riko kokoontumisrajoituksia (mitä emme riko, koska meitä on saman katon alla max.4-5 henkilöä) niin me näemme tässäkin kuussa.

Karkkilan koronatilanne on huomattavasti parempi kuin Espoon, joten siellä on periaatteessa turvallisempaa kuin täällä omilla kotikulmilla.

Tuntuu, että moni kuitenkin näkee ystäviään, mutta eivät uskalla puhua näistä tapaamisista, koska pelkäävät toisten ihmisten arvosteluja.

Jos kaikki pidämme maskit kasvoilla yleisillä paikoilla, emme liiku kodin ulkopuolelle sairaina ja muistamme hyvän käsihygienian, niin toivoa on, että tästä vielä noustaan.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille ja pysytään terveinä <3