Viikon kuulumisia

 

Välillä meno on yhtä päätöntä kuin tällä lego ukkelilla :), mutta vierivä kivi ei sammaloidu...vai miten se sanonta menikään?

Olen jotenkin taas innoissani työstäni ja tiimistäni, meidän näkemykset ovat samankaltaisia ja toteutamme kaikki toimintaa omalla tavallamme.

On myös ollut kivaa, että on työkaveri joka muistuttaa minua määrätyistä asioista...koska kaiken kohelluksen keskellä olen unohtanut varmasti monia asioita :)

Ja koska en vain tee töitä vaan minulla on muutakin elämää (ei kovin valovoimaista, mutta kuitenkin), niin ajattelin kertoa teille silmänpohjakuvaukseni tulokset.

Vasen silmäni on kunnossa, mutta oikeasta silmästäni löytyi suonikalvon rappeuma sekä ryppykalvon (miksi tästä tulee pyllyreikä mieleen?) muutoksia.

Lähetteellä sain ajan Helsinkiin verkkopoliklinikalle, johon menenkin jo 15.2.2023.

Vähän jännittää nämä lisätutkimukset, vaikka hyvähän se tietenkin on että tutkitaan.

Nyt vaan tuntuu, että aika paljon on tullut kerättyä erilaisia vaivoja tässä viimeisen puolen vuoden aikana.

Tämä kuva, tekstit ja ajatus ihastuttivat.

Sinun mahtavuutesi ei ole se mitä omistat vaan se mitä annat <3

Tällä viikolla olen myös päässyt nauttimaan karvaisen lapsenlapseni seurasta ja pusuista.

Siis hän on niin söpö <3

Ostin meidän Muhikselle pelituolin synttärilahjaksi ja sitä yritettiin, hermostumiseen saakka, koota itse.

Lopulta Muhis oli niin turhautunut, että hän lähti salille vihaa purkamaan ja minä yritin saada yhtä hitsin ruuvia paikoilleen melkein kaksi tuntia...onnistumatta.

Lopulta paloi käämi ja soitin tyttärelle, että voisivatko he vävypojan kanssa tulla seuraavana päivänä katsomaan tuolia ja yrittää sen kokoamista.

Kuulemma ruuvin paikka oli vähän vääntynyt, mutta vävypojalla oli oikeanlainen työkalu, joten tuoli saatiin koottua.

Nyt voi Muhis pelailla ja katsella leffoja mukavassa tuolissa istuen.

Tällaisia höpötyksiä ja sairauksia tällä kertaa.

Mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua teille kaikille <3