Kyllä se on kuulkaa myönnettävä, että vanhuus on nyt lähempänä kuin nuoruuden vuodet.
Tänään kuopus täyttää 20 vuotta ja minusta tuntuu, että vanhenin samalla 20 vuotta.
Luopumisen tuska on koko ajan vain enemmän läsnä.
Kohta me ollaan Rachidin kanssa taas ihan kaksin.
Toisaalta odotan tuotakin aikaa ihan hurjan paljon, koska meillä on kivoja suunnitelmia valmiina, mutta toisaalta haluaisin pitää nuo omat rakkaat lapseni vielä hetken pieninä, sellaisina jotka kaipaisivat äitinsä seuraa joka päivä.
Mariam täytti tammikuussa 25 vuotta.
Hänestä on kasvanut vahva ja itsenäinen nainen, joka tulee pärjäämään elämässään hyvin.
Mariamilla on mukava poikaystävä, meidän ihana vävy.
Heillä taas on Noomi, meidän karvainen lapsenlapsi.
Koiramummina olo on kuulkaas aika jees!
Innolla odotan, mitä elämällä on seuraavaksi annettavaa meidän ihanalle esikoiselle <3
Sitten on tämä meidän tämän päivän synttärisankari!
Mohammed 20 vuotta <3
Mohammed tekee jo pesäeroa meistä vanhemmista, suunnittelee omaan kotiin muuttoa ja kaikkea, mitä se tulee tuomaan mukanaan.
Uskon, että kaikki tulee menemään oikeille uomilleen myös hänen elämässään <3
Hän on ikuisesti se minun vauvani, rakas kuopus <3
Niin olen ylpeä kummastakin lapsestani ja tätäkin kirjoittaessa vierähtää onnen ja myös luopumisen kyyneleet poskia pitkin.
Kyllä tämä omakin vanheneminen ja erityisesti vanhemmuus voivat välillä ottaa koville!
Ihanaa syntymäpäivää rakas Mohammed <3
Toi on varmasti myös tosi kivaa aikaa olla kaksin todella pitkän tauon jälkeen ja varmasti erilaista. 😄
VastaaPoistaMut ymmärrän hyvin, et haluaisi vielä pitää lapsista kii, vaikka he ovat jo aikuisia.
Ihanaa viikkoa Outi. ❤️
On tää äitinä olo kyllä haastavaa välillä. Itken varmaan kun poika lähtee, mutta samalla saadaan Rachidin kanssa taas aikaa kaksin.
PoistaKivaa torstai-iltaa sinulle Jonna <3
Onnea elämään sinun molemmille kauniille lapsillesi. Hyvä se vaan on että lapset kokeilevat omien siipiensä kantavuutta, se on merkki etä olet onnistunut kasvattajana. Sinä itse et ole ikäloppu vielä pitkiin aikoihin. Toista se on minulla, Turkissa luullaan aina että ole tyttäreni mummo. Hahahaa, me vaan ei välitetä siitä.
VastaaPoistaEi kannatakaan välittää. Sinä olet ihana Sude <3
PoistaMinä muistan kun vanhin poika muutti pois opiskelija asuntoon kyllä ihan lähelle mutta kuitenkin . Hymyilin eteisessä ja lähetin matkaan niine eväineen mitä olimme hänelle koittaneet antaa vuosien varrella . Ovi kun sulkeutui itkin ihan hirveästi nytkin tuli kyyneleet silmiin kun sitä hetkeä muistelen .Seuraavan pojan lähtö oli muutaman vuoden päästä ja samat kuviot toistui . Kesti hetken tottua siihen että ollaan kahdestaan .Ruokaa piti taas tehdä entistä vähemmän ja oli pyykkiä vähemmän ja hiljaista . Nyt en vaihtaisi mihinkään tätä olotilaa .Kiva on nähdä mutta erittäin ihanaa olla kahdestaan .
VastaaPoistaYhtä tunteiden vuoristorataa tämä äitiys <3 Uskon, että mekin tullaan nauttimaan olostamme, vaikka aina noita omia mussukoita on ikävä.
PoistaIhanaa iltaa sinulle Nila <3
Kauniit lapset teillä <3 Meillä vielä pahnan pohjimmainen kotona, todennäköisesti pari vuotta ainakin mutta jokaisen poislentäneen lapsen kohdalla olen surrut luopumista, mutta turhaan. Hyvin ovat pärjänneet elämässään ja tavallaan on kiva ajatus että ollaan joskus sitten ihan kaksin tai viisin koiriemme kanssa :)
VastaaPoistaKiitos Maikku, onneksi ovat isänsä näköisiä enemmän :)
PoistaKyllä pieni luopumisen tuska pitää käydä läpi. Ihanaa on saada lapset vierailulle kotiin välillä, kun asuvat omillaan. Kovasti aina odotan Mariamin näkemistä, nyt kun on jo monta vuotta asunut omillaan.
Ihanaa iltaa sinulle <3